Politiikan maaginen raja
Kaksipuoluejärjestelmissä johtava puolue tarvitsee yli viidenkymmenen prosentin kannatuksen. Suomessa 25 prosenttia riittää.
Puolue, joka saa yli 25 prosentin kannatuksen, voittaa eduskuntavaalit ja siitä tulee pääministeripuolue. Usein kukaan ei pääse kahteenkymmeneen viiteen. Silloin voittajaksi tulee se, joka on päässyt lähimmäksi suomalaisen politiikan maagista rajaa.
Mitä tapahtuu, kun joku puolue lähestyy maagista rajaa? Poliittisten tarkkailijoiden veri alkaa kiehua. Ei näin voi olla! Eihän Suomessa voi olla merkittäviä eroja suurten puolueiden kannatuksessa! Suuret erot sotivat luonnollista järjestystä vastaan!
Edellisen kerran suomalaisen politiikan luonnollista järjestystä uhkasivat demarit. Viime eduskuntavaaleissa puolue yritti napata itselleen heikentyneen Vasemmistoliiton kannattajia. Suunnitelma oli strategisesti hieno: jos demarit olisivat onnistuneet siirtämään itselleen pysyvästi kolme prosenttiyksikköä vasemmistoliiton kannatuksesta, heistä olisi tullut pääministeripuolue niin pitkälle kuin silmä siintää.
Suunnitelma oli upea, mutta se ei toiminut. Poliittiset tarkkailijat huomasivat, että demarit aikoivat muuttaa politiikan luonnollista järjestystä. Alkoi erittäin kriittinen kirjoittelu demarien ja SAK:n (kieltämättä melko populistista) kampanjaa kohtaan. SAK joutui noloon asemaan ja Heinäluoma päätti lähteä puheenjohtajan paikalta.
Nyt on kokoomuksen vuoro. Se on noussut gallupeissa maagisen rajan tuntumaan – ehkä jopa yli sen! Reaktio on tuttu. Ei näin voi olla! Tämähän on ihan kauheaa!
Voi olla, että Suomi on tuomittu elämään kolmen tasavahvan puolueen kanssa. Voi olla, että kolmen suuren asemissa tapahtuu ratkaisevia muutoksia. Mutta pelkästään se, että joku puolue saavuttaa 25 prosentin kannatuksen, ei uhkaa demokratiaa. Relax! Monissa maissa 25 prosentin kannatus ei riitä edes pääoppositiopuolueen asemaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Suomessa äänestäjät tietävät, miten tuhoisaa olisi siirtyä toimeenpanovallan yksipuoluejärjestelmään, jonka kulissina olisi "toimiva kaksipuoluejärjestelmä".
Poliittiset huomioitsijat ovat ajan tasalla ja kiinnittävät huomionsa heti suomalaisen kolmijalkajärjestelmän puutteisiin. Jos Keskustan kannatus on 18%, alkaa kriisipalverointi, koska SKDL pudotti itsensä marginaaliin sen jälkeen, kun sen kannatus romahti 35 kansanedustajasta. Keskustapuolueen kannatus oli vähäisimmillään 36 kansanedustajassa.
On aivan oikein, että poliittiset toimittajat kiinnittävät huomion yli 25%:n kannatukseen, koska siitä aiheutuu määräävän aseman väärinkäyttöä.
Suomessa on kaksi parlamentaarisuuden kriittistä rajaa: pääministeri, joka on palvellut yli puolitoista vaalikautta ja uskoo olevansa ylipäällikkö sekä puolue, jolla on 25%:n kannatus, ja jonka ministerit uskovat voivansa aliarvioida äänestäjää jatkuvasti.
Järjestelmä, jossa samaa cola-juomaa joutuu valitsemaan toryjen ja labourin, demokraattien ja republikaanien sekä Yhtenäisen Venäjän ja Oikeudenmukaisen Venäjän väliltä tuottaa rakenteellista väkivaltaa puolukkamehun ja maidon kannattajille.
Mikä muuten onkaan Elinkeinoelämän valtuuskunnan vaaliteema Euroopan parlamentin vaaleissa?
Näyttää siltä, että kun joku suomalainen puolue nousee tuolle 25 prosentin maagiselle rajalle, niin kyseisen puolueen johtomiesten puheet ja käyttäytyminen muuttuvat sellaisiksi, että he tuhoavat itse puolueensa mahdollisuudet. Joku nousee heille päähän ja se ei ole vesi.
Kokoomuslaisten nykykäyttäytymisen johdosta syytä selvittää: johtomiehet ei ole tässä tapauksessa sukupuolisidonnainen ilmaisu.
Vain johtomiesten puheen noteerataan. Muut ovat "akkojen puheita". Onneksi elinkeinoelämässä on vain johtomiehiä, ei johtonaisia.
[lainaus]Poliittisten tarkkailijoiden veri alkaa kiehua. Ei näin voi olla! Eihän Suomessa voi olla merkittäviä eroja suurten puolueiden kannatuksessa! Suuret erot sotivat luonnollista järjestystä vastaan![/lainaus]
Minua on syytetty vainoharhaiseksi, mutten sentään ole epäillyt poliittiseen järjestelmään sisältyväksi harhaista raja-arvoa jonka jälkeen oudot ja hallitsemattomat voimat alkaisivat ulkopuolisesti manipuloimaan poliittista järjestelmäämme.
Kyllä minä olen yksinkertaisemman selityksen kannattaja. Eräille politiikan vaikuttajille nousee kusi välittömästi päähän kun kannatus ylittää 20%. Tämän jälkeen lausuntojen, tekojen ja äänestämisen takana ei ole rehellinen kannattajien edunvalvonta vaan silkka poliittinen laskelmointi ja omanedun tavoittelu.
Turha ryhtyä luomaan tai kuvittelemaan raja-arvoa siellä missä sitä ei ole. Ainoa mistä voin olla samaa mieltä on eräiden mediatoimijoiden, kuten vasemmistovihreän sanoma oy:n ja poliittisesti värittyneen yleisradion tahdosta muokata politiikkaa sensijaan että ne raportoisivat politiikasta. Mutta näitä toimijoita ei voi niputtaa tarkkailijoiden rooliin.
Otappa Sivviilitarkailija huomioon vielä se että kannatus-
prosentti lasketaan kovin oudosti. Tokihan sen voi laskea
niinkin, mutta kun se huulesta vetäminen näkyy jos siinä.
Kun kannatukset lasketaan äänestäneiden jakautumasta,
ei äänioikeutettujen, nollataan suurimman puolueen
kannatus tyystin.
Minä olen kysellyt onko kokoomuksella vastuullista syvyys- ja korkeuskanttia olla selvästi suurin puolue. Se on kova kysymys. Heikko esitys on taas Risto E J Penttilän esitys - se kun jotenkin perusolettamuksenaan näkee että kaikki puolueet ovat samanlaisia ettei voi olla erilainen - joka peittää kysymyksen onko kanttia olla erilainen. Joka paljastaa ettei Penttilällä taida olla kanttia olla erilainen - ja syykin taitaa olla selvä - liikaa samassa entiaikaan vähitellen liukuvan vanhakantaisen talousajattelun marinadissa lilluminen. Se vanhakantainen talous- ja yhteiskunta-ajattelu on kovin välineellistä ajattelua ainakin pinnallisella ellei peräti poissulkevalla ajattelulla yhteiskunnan syvien ja korkeiden substanssien suhteen.
Nuin - minun kova kysymykseni saattaa ja toivottavasti säilyttää kolmi- ja useampipuoluejärjestelmän - mutta varmasti se pakottaa nostamaan puolueen kuin puolueen tasoa. Ja vähitellen myös poliitikkojensa tasoa - siis noin niikuin pärjätäkseen kovassa väännössä.
Juuh - sehän tarkoittaa politiikan tason nousua oikein kunnolla.
Teillähän sangen - HeheH - vitsikästä sakkia Arkadiassa,
tässä tuoreimmasta päästä:
Eero Lehti (KOKOMUSTA) liikenneonnettomuudessa
kuolleista ja loukkaantuneista: "Ei haittaa, oli demareita kaikki."
Juuh - gallup-osaaja Lehti teki seurantatutkimuksen - virhemarginaalilla 100 %. Eiku 200 % - se toinen sataprosenttia tuli siitä virheestä ja mokasta jonka Lehti teki kokoomukselle päästäessään suustaan tuollaisen. Hm - kuuma kysymys - olikohan se Lehdelle luontevaa eli luontaista eli luonteenmukaista.
Jos kokoomuksen luonne on tuollaista niin huhhuh huolissaan saa olla.
Alkaa tulla kokoomuksen korvakampanjan tärykalvoon niin paljon reikiä ettei sillä kuule enää.
Hm - meniköhän kokoomuksella menestys päähän - kaksi kertaa - ensin yläpäähän - josta se alkaa kannatuksen laskun myötä valua myös alapäähän.
Useilla kokoomuslaisilla on näköjään pitkä suoli - ulottuu päälaesta pakaroihin.
Puhuttaessa tehokkuudesta, onko diversiteetti Eduskunnassa hyväksi?
Tarvitaanko eduskunnassa kaikkia niitä puolueita tai esimerkiksi kolmea suurta?
Ongelma tuntuu olevan se että kolmea suurta ohjaa melkein samanlainen politiikka (tietyillä painotus eroilla esim. Demarit haluaa verottaa, Kokoomus yksityistää ja Keskusta siirtää tuloja kuihtuville maaseuduille).
Toisaalta Suomessa varsinaista hallintoa pyörittävät virkamiehet ja ainakin minusta tuntuu oudolta, ettei edes uusia johtajia voida nimittää vallan vaihtuessa.
Suomalaiset (media ainakin) tuntuvat olevan sen verran jakavaa porukkaa, että jopa Eduskunnan piirakkakin pitäisi aina jaksaa lähes tasan eikä yksikään puolue saisi saada "liian" suurta kannatusta.
Käytännössä 20% --> 25% kannatus ei muuta hallintoa juuri millään tavalla. Ainoa mitä se kertoo on kansan mielipiteen.
Minkähän takia eduskunnan puhemies ei ole puuttunut Lehden eduskunnan arvovaltaa laskevaan kommenttiin - kyllä pitäisi - ellei ihan erittäin toivottavan tuikitarpeellista - ettei eduskunnassa ruveta luulemaan että se on joku julkinen boliittinen plokipalsta. Ihan oikeesti - joku poliitikko saattaa alkaa kalastelemaan suosiota sillä että rupeaa eduskunnan istuntosalissa plokaamaan. Mutta ei taida kuiten äänestäjien suosiota saada vaikka median saisikin - ja median suosion tottakai.
Ytimekkäästi se mistä penttilöiden talousnäkemystä kritisoin:
se perustuu yksikertaiseen taloudelliseen - yksinkertaisimpaan - näkemykseen että viivan yläpuolella on minun tuotteeni ja alapuolella minun tulokseni ja minua kiinnostaa vain tuotteeni ja tulokseni ja minun tulokseni taakka on muille kustantamani julkinen talous.
Minun vaihtoehtoni on - yhteiskunnan julkinen sektori ei ole sen taakka - päinvastoin se on sen varsinainen tehtävä.
Jokainen tajuaa mikä jättiero on lähestymistapojen niin näkökulmien laajuuden kuin sivistystason vaatimuksenkin suhteen.
Ensimmäinen malli ei enää toimii - se on ylittänyt niin luonnon kuin ihmisenkin sietokyvyn rajat - ja paljastanut sivistymättömyytensä jota tässä nyt konkreettisesti ja näkyvästi alleviivaan. Niin että sen kaikki tajuaa joko peiliinsä katsoen tai ympärilleen vilkuillen.
Minusta tässä on perusvisiot joista pitäisi keskustella. Kuten myös siitä miten aivan eri planeetalla on esimerkiksi pankit oman lähestymistapani toteuttamiskyvyn suhteen - siis sitähän ei pankeilla yksinkertaisesti ole, ne ovat sen suhteen suorastaan näivettyneet -ja silti niitä tuetaan miljardimäärin. Siis kapeistakin kapeinta ideologiaa tukemaan.
Onko tässä yhteistyössä molemminpuolinen poliittinen valtiokapitalistinen siunaus - luulisi olevan. Juuri lehdille lähettämäni mielipide:
Mikä Pohjoismaiden ja Venäjän seuraava askel
Pohjoismaisen puolustusliiton ensiaskeleet - kansalaisten sangen laajasti tukemat - on otettu.
Mikä on seuraava askel - ehdottaako Stoltenberg ja/vai Venäjä seuraavaksi laajapohjaista taloudellista yhteistyötä puolustusliiton jatkeeksi. Miten mahtaa Venäjä suhtautua puolustusliittoon.
On vaikea kuvitella nykyisten leppoisan rauhallisten suhteiden vallitessa kummankaan ryhtyvän erityisempiä sotilaallisia ristiriitoja rakentelemaan. Ennemminkin voisi kuvitella Venäjän kokevan pohjoismaisen puolustusliiton turvallisuustekijäkseen tällä suunnalla - tietoisena siitä että kummankaan osapuolen hyökkääminen toisensa kimppuun olisi järjettömyyden huippu. Ja että molemminpuolinen hyöty on aivan ilmeinen rauhanomaisuuden merkeissä.
Näin ollen aivan ilmeinen vaihtoehto - jo ihan taloudellisten houkuttimien vuoksi puhumattakaan poliittisesta
molemminpuolisesta vahvistumisesta - olisi alkaa ehdotella laajapohjaista talousyhteistyötä.
Matalien rajojen ja korkean luottamuksen ilmapiirissä.
Siihen on mitä mainioimmat edellytykset. Eikä sen linjan uhraaminen edes Norjan Nato-jäsenyyden tai suomalaisten turvallisuustarpeiden vuoksi ole mitenkään tarpeellista.
Kaikki suorastaan loistavat edellytykset on luoda ansainvälisestikin merkittävä taloudellinen ja poliittinen yhteistyö Pohjoismaiden ja Venäjän välille - siitä ei ole epäilystäkään. Jos Pohjoismaat ja Venäjä sellaisen yhteisen tahdonmuodostuksen luovat niin siitä on myös uskallettava pitää kiinni. Ja torjuttava siihen mahdollisesti kohdistuvat kriisiyttämisyritykset.
Ja myös EU:n on syytä tukea yhteistyötä sillä tämän kolkan taloudellinen hedelmällisyys ja sotilaallinen rauha ovat EU:llekin suuren luokan kysymys.
Toivokaamme siis aloitteellisuutta ja onnea uudelle lehdelle Pohjoismaiden ja Venäjän historiassa.
Jussi Vaarala
Somerniemi
Terve vaan kaikille! Minä tuossa isänmaan asioista huolestuneena jo ehdoitin kunnallisvaalien aikaan, että tiettyjen voimien tulisi yhdistyä ja perustaa uusi puolue, Suomalainen puolue. Kyllä mielessä jo käynyt jonkinsortin ultimaattumin väsääminen. Huom Ripe! Tämä ei ollut mikään piikki, vaan ihan oikeasti koen näin.
Haluan korostaa näkemyksenäni että nyt kun on muotoutumassa pohjoismainen puolustusyhteistyö niin sen muodostuttua se antaa hyvä turvallisuusselkänojan ruveta aukomaan mahdollisuuksia itärajan suuntaan koko pohjoismaiden leveydeltä.
Siis tuo kokonaiskuva on perushahmotus jonka olemassaolo pitäisi nyt sietää ryntäilemättä sinne tai tänne ja katsoa mitä asian kukin osapuoli asioista tuumaa.
Ja se mitä meillä pohjoismailla on Venäjän suuntaan erityisesti antaa on pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli jossa valtiolla ja kunnilla on oma sanansa sanottavana kokonaisuudessa - ja se on eräs meidän kauppatavaramme itärajan yli teknologiaosaamisemme lisäksi.
Nyt jäitä hattuun ja avointa pohdintaa mahdollisuuksista.
Eli nykyisen poterossa kyhjöttävän transatlanttiseen autuuteen kaipaavan suomalaisuuden identiteein pitäisi nyt muuttua osittain pohjoismaiseksi identiteetiksi ja osittain vuorovaikutuksellisemmaksi identiteetiksi myös itärajan suuntaan. Tuskin voi tiivistetymmin suomalaisuuden nykyhetkistä identiteettihaastetta esittää.
Ja se on hyvä esittää nyt tässä vaiheessa että se kysymyksenä on tietoisuudessa eikä vello taka-alalla ja sieltä tiedostamattomasti vaikuta asioihin.
Minä luulen että Stoltenbergin raportti ja sen myötämielinen kattava vastaanotto tarkoittaa sitä että pohjoismaiden isoimmat taloudellsiet ja poliittiset rattaat ovat lähteneet liikkeelle. Siksi tuo identitettikysymyskin on aihetta ottaa esille että sen puitteissa voi esittää näkemyksiään ja toiveitaan mitä suomalaisuus osana uudempaa tulevaa pohjoismaista identiteettiä on. isojen taloudellisten ja poliittisten rattaiden kun on parempi ottaa seikka huomioon kuin olla ottamatta - sillä huomioon ottamattomuudella tällaisten identiteettikysymysten suhteen kun on nimittäin pilattu monta lupaavaakin hanketta.
Niin että nyt jäitä hattuun ja avointa keskustelua asioista.
Politiikan näkymätön käsi, Suomalainen puolue, pääskyset jne. Politiikan näkymättömällä kädellä on kaiketi tarkoitus suunnata keula kohti historian aikamatkaa, jolloin oli Venäjä voimissaan ja ruotsiakin puhuttiin virkakielenä-ainakin noin ajatuksen tasolla. Onko tarkoituksena muuttaa ehkä Venäjän historiaa toiseksi vai onko ehkä Ruotsin ajatusmatka edessä mukavine sotavuosineen pitkin itärajaa, Baltiaa ja ehkä jopa Saksaa. Voi noita aikoja.
Nuo Kokoomuksen peruslinjaukset ovat meidän muissakin kotopuolueissa verissä eli Suomalaisen puolueen peruslinjat ovat nyttemmin imeytyneet demareihin, luonnollisesti itse Kokoomukseen ja Kespuun ym., joka on kokolailla luettavissa puolueiden linjauksista. Vanhasuomalaissekottinen sosiaalidemorkaattilinja on vallalla Kokoomuksessa ja koko Suomessa, joka sopii tässä maassa herralle ja narrille. Herrat ovat suojassa valtiokapitalismin takana ja narri nyökyttelee niittokoneen syödessä yritykset ja työpaikat. Suomalainen todellinen yrittäjäporvaristo ei tosin saa vastinetta nykypuolueista, mutta se on sivuseikka tässä maassa. Tuota linjaa, jota edustavat tällä hetkellä vain muutama RKP:n, Kokoomuksen ja Kepun poliitikko.
Uutta suomalaista puoluetta ei siis tarvita, vaan se on jo olemassa. Suomen historiaa ei vain selvästi vieläkään opeteteta kasvatuslaitoksissa, huomaa sen jo katuviisaiden, ”professoreiden” ja muiden kirjoituksista. Ja kysymys kuuluukin, että miksi?
Olemme suunnanneet kompassit kohti Länsi-Euroopan kenttiä, jos ei ehkä poliittiisesti niin ainakin lentokonetasolla. Noissa hengeltään ei-ahdasmielisissä ja ei-itsemurhahakuisissa maissa on mielestäni paljon opittavaa eli muutakin kuin lentokentät, keskustan kahvilat, muotikaupat tai räätälit. Opittavaa on erityisesti siinä, että kilpailu eri sektoreilla pitää aivosolut virkeinä. Toisekseen "todellinen" demokratia on sitä, että perustellut eri linjausta edustavat yhteiskuntakannanotot voivat olla jopa hyödyksi yhteiskunnan kehitykselle politiikan puolella. Lisäksi Keski-Euroopan pitkä vaurauden ydin on vahvassa sekä perinteikkäässä yrittäjyydessä eli juuri siinä, jota suomalainen komikki vastustaa feodaalikuorossa. Yksikään yhteiskunta ei ole kehittynyt nyökyttelylinjalla, sen voi lukea noista historian opuksista, joita suomalainen koululaitos ei nähtävästi kattavasti julkaise edelleenkään.
Neuvostojärjestelmä romahti 20 vuotta sitten, joskin em. järjestelmän heijastukset elävät edelleen vahvasti yhteiskunnassamme etenkin, politiikassa, julkisella sektorilla ja osittain elinkeinoelämässä. Elinkeinoelämän aseman ymmärtänee kaiketi sillä, että sotakorvaukset maksettiin valtionyritysten toimesta. Nuo valtion rakentamat yrityslaitokset todettiinkin toimiviksi yrityksiksi, jotka vielä työllisttivätkin ja työllistävät edelleenkin. Todellisuudessa nuo työpaikat alkavat "lahota" ympäriltä markkinakehityksen myötä, mikä luo väistämättä paineita rakennemuutoksille lähitulevaisuudessa. Merkkejäkin on ollut ilmassa pitkään. En tiedä onko hallittavaa hajoamisprosessia olemassa, mutta kaiketi alkemistit ovat sen jo keksineet.
Maagiset rajat ovat luotuja rikottaviksi ja jos kirjoittaja katsoo Kokoomuksen (puolueen olomuotoa muodossa tai toisessa) historiaa taaksepäin havaitsee kyllä, että tuo 25 % ei ole kummoinen luku. Lukujen takana oleva substanssi on sen sijaan se seikka, joka ratkaisee pitkällä aikavälillä Suomen menestyksen, sen oma isoisäni opetti nähdessään tuon köyhän ajan Suomen konkreettisesti. Toivottavasti tuo saman ikäluokan oppi-isät ovat kertoneet tuon todellisuuden myös lapsenlapsilleen, jotka luotsaavat Suomea tällä hetkellä eteen päin. Historia ajatuksella syväluettuna ei ole paha seikka vapaa-aikoina osaajillekaan. Voittaa se ainakin huonon saunaillan.
Pannaan tämä näkökulma lisää aiheuttamaan miettimistä ja Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan asemoimista - juttu joka lähti medialle hetki sitten:
Yhdysvaltain asevoimat alkavat ottaa riveihinsä maahanmuuttajia, joilla on vain tilapäinen oleskelulupa Yhdysvaltoihin. Noin - saat tilapäisen oleskeluluvan ja kun et saa töitä sinut pestataan sotilaaksi. Siitähän onkin vain kukonaskel siihen että otetaan sisään tilapäisellä oleskeluluvalla ihmisiä kunnes värväyskiintiöt on saatu täyteen.
Minusta tämä on orjakaupan luonteista toimintaa Yhdysvalloilta.
Täytyy muistaa että kun vääryydet tapahtuivat esimerkiksi Stalinin Venäjällä ja Hitlerin Saksassa johtajan käskystä niin vuosisatojen orjuutta harrasti ja siitä hyötyi tavallinen amerikkalainen kansa eikä se ollut minkään johtajan käskyä moraalittomuuteen.
Siis amerikan kansa on historialliselta luonteeltaan orjuuttajakansaa.
Ja moraalisesti kyseenalainen värväystoiminta on selvää johdannaista amerikkalaisen kansan historiallisesta orjuuttajaluonteesta.
Jussi Vaarala
Somerniemi
Suomalaisen puolueen peruslinjat ovat nyttemmin imeytyneet demareihin, luonnollisesti itse Kokoomukseen ja Kespuun ym., joka on kokolailla luettavissa puolueiden linjauksista. Vanhasuomalaissekottinen sosiaalidemorkaattilinja on vallalla Kokoomuksessa ja koko Suomessa, joka sopii tässä maassa herralle ja narrille. Herrat ovat suojassa valtiokapitalismin takana ja narri nyökyttelee niittokoneen syödessä yritykset ja työpaikat. Suomalainen todellinen yrittäjäporvaristo ei tosin saa vastinetta nykypuolueista, mutta se on sivuseikka tässä maassa. Tuota linjaa, jota edustavat tällä hetkellä vain muutama RKP:n, Kokoomuksen ja Kepun poliitikko.
Uutta suomalaista puoluetta ei siis tarvita, vaan se on jo olemassa. Suomen historiaa ei vain selvästi vieläkään opeteteta kasvatuslaitoksissa, huomaa sen jo katuviisaiden, ”professoreiden” ja muiden kirjoituksista. Ja kysymys kuuluukin, että miksi?
Tämähän toimi turhan ärhäkästi. Tarkoitus oli laina tuota ylläolevaa pätkää. Nimittäin se ja Ripen juttu herätti ajatuksen, että tuossa on nimenomaan koko homman ydin; suomalainen linjaus on liian hajalla.
On erittäin hyvä, ettei Suomessa olla minkään yksittäisen aatteen diktatuurissa, mutta kokonaisuuden kannalta olemme pirstauneet liian pieniin blokkeihin ja nyperrämme lillukanvarsien kimpussa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 22 kommenttia