Myönteisesti Natosta

Näin totesin jo edellisessä Nato-jutussa (niitä alkaa jo tulla vähän liikaa yhden lehden verkkosivuille!): pientä kitinää tyyliin Nato, Nato ja Nato toki tulee. Voisiko Penttilä puhua asiaakin? Tapio Simonen Filosofian tohtori Pori

Maailmankuvaa ei jäsennetä tiedolla, vaan kohderyhmien tuntemuksilla. http://fi.wikipedia.org/wiki/Informaatiosodank%C3%A4ynti

“Maantieteelle kumpikaan ei voi mitään”: Stalin totesi Paasikivelle. Venäjä ei koskaan tule sallimaan missään olosuhteissa sitä, että Suomea voitaisiin käyttää hyökkäysalustana sitä vastaan. Talvi- ja jatkosota käytiin tämän vuoksi. Venäjä on ottanut virallisesti kantaa Nato-jäsenyyteemme ulkoasiainministeri Ilkka Kanervan vierailulla Moskovaan. Venäjän ulkoasiainministeri Lavrov totesi Natosta kysyttäessä, että Venäjä ei näe tarpeelliseksi jakolinjojen muodostumista Eurooppaan. Venäjän pääesikunnan päällikkö vierailullaan Suomeen totesi mm, että Suomen Natojäsenyys ei ainakaan paranna Suomen turvallisuutta. Viimeksi Rovaniemellä Kanerva vakuuti Lavroville, ettei Suomen hallituksella ole suunnitelmia liittymisestä Natoon. Suomen ehdoton kansallinen etu on, että Venäjä ei missään olosuhteissa koe Suomen suuntaa itselleen vaaralliseksi eli pelkoa siitä, että Suomea käytettäisiin hyökkäysalustana sitä vastaan. Kaikkinainen kanssakäymisemme senkaltaisen epäluulon vallitessa kärsisi ja ensimmäisenä kauppa. joka on meille äärimmäisen tärkeää. Sitä ei tule asettaa vaaranalaiseksi. Venäjä puolestaan ei Suomen kauppaa tarvitse. Ratkaisevin sopimuseste liittymisellemme Natoon juontuu Pariisin rauhansopimuksesta vuodelta 1947 ja sen vahvistavasta laista Sopimus on voimassa paitsi Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän kanssa myös yhdeksän muun allekirjoittajavaltion kanssa. Venäjän virallinen kanta kahdenvälisiin suhteisiimme tuli selväksi Lavrovin kannanotossa Kanervan vierailulla viime kesänä Moskovassa, jolloin Lavrov edellytti, että Suomen hallitus ja päättäjät kunnioittavat tekemiään kansainvälisiä sopimuksia, pacta sunt servanda eli Pariisin rauhansopimus puree. Kannattaa tutustua lähihistoriaamme ja lukea res.maj. opetusneuvos Erkki Hautamäen kirja: Suomi myrsky silmässä osa 1 vv 1932-1940. Kirjasta on selvitystä sivulla www,promerit.net, klikkaa palkista kohtaa kirjat. Kannattaa myös katsoa Ruotsalaisen teatterin esitys Marskista ja pohtia syntyjä syviä Hautamäen kirjaa on käytetty esitystä käsikirjoitettaessa. YLE näyttää tässä kuussa mielenkiintoisen dokumentin Saksan operaatio Weserübungista eli Norjan retkestä v 1940 ja toinen osa Lapin sodasta vv 1940-1945 Kaksiosaisessa dokumentissa valotetaan arkistofilmien ja silminnäkijäkertomusten avulla arktisen sodan erityispiirteitä. Ohjelman esitysajat ovat 19.12. klo 19.30 osa 1 ja 26.12. klo 19.30 osa 2 TV1 kanavalla. Kannattaa katsoa. Jali Raita , diplomi-insinööri

Kun tuntee pääminiteri ja persan kannan ei olisi mikään uusi juttu että raportissa ei saa sanoa kantaa kyllä vai ei kun perssa on hyvää pataa tulevan Venäjän pääministern kanssa. Suomen ulkopolitiika Nato kysymyksessä kun EU:sakin on että ketään ei saa hermostutaa tulee takiin missä vaan.

Havina ei aiheudu tällä kertaa pöllöjen siipiliikkeistä, vaan siitä tosiasiasta, että täällä liikkuu jo sellaisiakin kommentoijia, että pitäisi japanilaisittain riisua kengät jalasta ennen samaan tilaan astumista. Toivotan kuitenkin vain omalta osaltani arvon keskustelijat tervetulleiksi.

Mitähän muut ajattelevat suomalaisten poliitikkojen haluttomuudesta liittyä Natoon? Muukalaisista ainakin Ahtisaari, jolla on Yhdysvaltain kanssa hyviä konsulttitehtäviä, on huolissaan. Muut kuin suomalaiset muukalaiset, erityisesti ruotsalaiset kadehtivat Suomen asemaa idän ja lännen välissä esimerkiksi sähköpolitiikan osalta ja moittivat omaa päämäärätöntä energiapolitiikkaansa. Ruotsin valtioetu on kadehtia Suomea ja viedä siltä multi- ja unilateraalisilla ratkaisuilla sen sijaintietu. Suomessa edelleen vahvalla sijalla kansalaisten ja joidenkin virkamiesten mielissä elää Suomen etu, se että pitäisi itse tulla toimeen omin avuin ennen vieraan avun pyytämistä. Suuri osa rähmällään olleista Itä-Euroopan maista jatkaa rähmällään oloa, mutta vain ilmansuuntaa vaihtaen. Lajityypillistä käytöstä on vaikea muuttaa, koska se on kansanluonteessa, geeneissä ja geografiassa.

Suomessa alkaa paistinpannu polttaa kättä. Keskustelua Suomen osuudesta Afganistanissa on käyty jo kuukausia eduskunnassa, koska vielä on paljon niitä, jotka eivät haluaisi sitoutua pitkään Afganistanin sotaan ilman varhaisen vetäytymisen ja pienten tappioiden mahdollisuutta. Kun Afganistanin sotaan sitoutudaan Naton rauhankumppanuushengessä ja lisätään joukkojen määrää 100:sta CIMIC:stä noin 300:aan ja otetaan vastuu jostain maakunnasta tai sen osasta niin kuin Ruotsi on ehdottanut, ollaan sillä tiellä, että käydään Afganistanin sotaa 30 vuotta kunnialliseen voittoon tai sitten vetäydytään sieltä kuin Neuvostoliitto kymmenen vuoden harjoitusten jälkeen. ISAF:n kunniaksi on sanottava, ettei läsnä oloa Afganistanissa sabotoida niin kuin Neuvostoliiton läsnä oloa 1979-1989 mittavilla asetoimituksilla ulkoa ja että osa afgaaneista on nykyisen järjestyksen puolella. Näin ollen ISAF:n perustilanne ei ole yhtä heikko kuin Neuvostoliiton. Yhdysvaltain puolustusministeri moittii Nato-liittolaisia, britit, hollantilaiset ja kanadalaiset ovat väsymässä Etelä-Afganistanissa taakkaansa ja Suomen puolustusministeri haluaa 200 000 000 - 300 000 000 eli 1/2 Tehyä lisää puolustusmäärärahoja vuosittain. Ilmeisesti on niin, että jouduttaisiin sulkemaan muutama maavoimien yksikkö Suomessa, jotta saataisiin tuo 200 000 000 - 300 000 000 kokoon nykyisestä puolustusbudjetista. Seuraavien suurten supistusten jälkeen puolustusvoimat ei ole enää maakunnallinen ilmiö ja niiden maakuntien, joita ei missään tapauksessa juuri puolustettaisi, asevelvollisuus kyseenalaistuu yhteiskuntasopimuksen pohjalta. Kun kerran maavoimien supistaminen 60 000:een sotilaaseen, mikä taisi olla kylmänsodan ajan rauhanaikainen vahvuus, on tavoitteena, on alettu siviilipalvelusmiehiäkin vihdoin ymmärtää,j otta saataisiin varusmiesten ja -naisten määrää vähenemään, jolloin voitaisiin todeta työvoimapulahokemien tapaan, että on pula varusmiehistä. Tätä kantaa on edustanut julkisuudessa ainakin amiraali Jouni Kaskeala. Suomen Nato-jäsenyys ei ole yhtä tärkeää kuin se, että Suomi noudattaa yhä tiukemmin Nato-jäsenyytensä kriteerejä. Koska Ruotsin puolustuspolitiiika lähenee Tanskan puolustuspolitiikkaa, on Suomen puolustuspolitiikan kanssa yhteensopivaa ainoastaan Norjan puolustuspolitiikka siksi, että se ylläpitää aluepuolustusajattelua. Tämän vuoksi Norjan puolustusvoimissa on Suomen ymmärtämystä sekä Norjalla ja Suomella on yhteinen ammushuolto Nammo A/S. Paras keino liittoutumattomuuden jatkamiseksi on olla korottamatta puolustusmenoja, tunkea kaikki ylimääräinen raha vaikka lääkäreille, sairaanhoitajille ja opettajille hyvinvoinnin nimissä sekä edellyttää, että ainakin paperilla koko maata puolustetaan. Toisin sanoen ylläpidetään Itä- ja Pohjois-Suomessa varuskuntia sekä kieltäydytään maksamasta ilmavoimin tai maavoimien balttilaisen Naton ja Ruotsin puolustusmenoja Suomenlahdella. Puolustusvoimat pyrkivät säilyttämään asevelvollisuuden, jolla samaan aikaan vähennettäisiin varusmiesten määrää, mutta samalla säilytettäisiin optio kelpoiseen reservin alipäällystöön ja päällystöön. Tämä ei onnistune, koska fiksuimmat eivät ryhdy arvailemaan, mitä tulevaisuudessa tarkoittaa se, että reserviläinen velvoitetaan antaman virka-apua toiselle valtiolle, vaan ilmoittautuu suoraan siviilipalvelusmieheksi. Kun asevelvollisuus ja maanpuolustus vaihdetaan kansainväliseen toimintaan, lakkaa monien muiden Nato-maiden tapaan Suomessa yleinen asevelvollisuus. Kun yleinen asevelvollisuus lakkaa, saa puolustusvoimat hakea myös sodanajan armeijan johtamisresurssin palkkaamalla sen sotilasammattihenkilöinä, kanta-aliupseereina ja määräaikaisina upseereina rahalla: kansallistalkoot loppuvat siirtomaasotiin.

Maan turvallisuusuhka ei ole kiinni sen koosta ja sen poistamiseen ei välttämättä edes tehoa sotavoimat. Maailman suurin sotilasmahti USA on katsonut suurimmaksi uhakseen Al-Quaida-nimisen järjestön ja on ollut tätä kurittamassa Afganistanissa ja Irakissa jo vuosien ajan löytämättä edes sen johtajaa pelättya bin Ladenia ja voimatta tuhota vastustajaansa. Usko Naton turvatakuisiin on vain harhaluuloisuutta. Ranska ei ole Naton sotilaallisen osan jäsen, koska ei usko USA:n puolustuskykyyn. Jos Ranska ei usko, niin mikä saa meidät uskomaan? Nato itsessään on vain esikuntajärjestö ja sen sotilaallinen voima perustuu USA:n ydinaseisiin. Uskooko kukaan, että USA olisi valmis ydinsotaan Venäjää vastaan viiden miljoonan suomalaisen vuoksi, tuskinpa vain. Saksalla on huonoja kokemuksia Venäjälle menosta eikä Ranskan Napoleonkaan onnistunut pyrkimyksissään. Saksa haluaa pitää hyvät suhteet Venäjään, josta kaasuputkiprojekti on yksi osoitus. Noissa kuvioissa Suomen edut jäävät suurempien etujen alle. Eversti evp, fil. maist Erkki Nordberg on kirjassaan Suomi, EU, Nato ja Venäjä arvioinut Nato-avun realismia mottonaan Väinö Linnan “Tuntemattomasta sotilaasta” toteamus: ”On lähetettävä lähetti apua pyytämään, ja sanottava heti kärkeen, ettei täällä riitä taas joku puoliksi tapettu ryhmä”. Kirjansa sivulla 166 Nordberg kirjoittaa: “ Nato on ulkopuolisin silmin itse asiassa hyvinvoivista esikunnista koostuva paperiorganisaatio, joka saa kaikkensa ponnistaen rotaatioineen liikkeelle 80 000 sotilasta. Lopputulos, NRF ( suunnitellut Naton nopean toiminnan joukot , lokakuussa 2006 vahvuus olisi 20 000- 22 000 miestä) ovat vain kolmannes edes nykytodellisuudesta. Kuin se puoliksi tapettu ryhmä, joka ei olisi millään riittänyt avuksi, mutta jota sitäkin oli turha pyytää, koska apua ei ollut antaa.” Kylmän sodan aikana Eurooppa koki monia sodankaltaisia kriisejä: Berliini, itä-Saksa, Puola, Unkari ja Tsekkoslovakia. Suomi säästyi Kekkosen taitavan “saunapolitiikan” ja “meritaistelu”-taidon ansiosta. Ei siinä asevoimia tarvittu. Taustalla toki oli sodissamme koeteltu taistelutahto ja -kyky. Toimikaamme ja uskokaamme Kekkosen tavoin, että turvallisuus on veräjien avaamista eikä niiden sulkemista Paasikiven varoitus mielessämme, että Moskova ei ole raastuvanoikeus. Jali Raita, diplomi-insinööri

Maan turvallisuusuhka ei ole kiinni sen koosta ja sen poistamiseen ei välttämättä edes tehoa sotavoimat. Maailman suurin sotilasmahti USA on katsonut suurimmaksi uhakseen Al-Quaida-nimisen järjestön ja on ollut tätä kurittamassa Afganistanissa ja Irakissa jo vuosien ajan löytämättä edes sen johtajaa pelättya bin Ladenia ja voimatta tuhota vastustajaansa. Miljardin muslimin joukossa asianomaisten tuhoaminen on vaikeaa syyllistymättä joukkotuhontaan. Afganistanissa tapetaan kylällinen ihmisiä, jotta saadaan yksi talebanjohtaja hengiltä. Tämä kuvastaa Saksan itärintaman 50:1 -partisaanipolitiikkaa. Usko Naton turvatakuisiin on vain harhaluuloisuutta. Ranska ei ole Naton sotilaallisen osan jäsen, koska ei usko USA:n puolustuskykyyn. Jos Ranska ei usko, niin mikä saa meidät uskomaan? Suomessa on yleissivistymättömyyttä De Gaullen Nato-politiikan ja Naton Belgiaan häätämisen osalta. Turvallisuuspolitiikan perusasioista ei ole tietoa, koska kaikki haluavat vain ripustautu Nato-identiteettiinsä, koska heillä on vajaasuomalainen omanarvontunto. Kyse on kulttuuritaistelusta, ei niinkään sotilaspolitiikasta. Yhdysvaltain osalta kysen on anglo-amerikkalaisesta merten vapaudesta ja vapaakaupasta alueellisia poliittisia kartelleja vastaan. Suomen kannanmuodostuksen määrää Olli-Pekka Kallasvuo ja perälautana Erkki Vuorenmaa. Se, mikä on hyväksi yhdysvaltalaisten 90%:sti omistamalle Nokialle, on hyväksi Suomelle General Motorsin tapaan. Euroopan unionin tuottaa pienillekin jäsenvaltioilleen imperiumin oikeudet tasavertaiseen kauppaan ilman bilateraalisia poliittisia sopimuksia. Toisaalta Euroopan unioni ei ole itsenäinen Yhdysvalloista, koska sillä ei ole ydinasetta eikä paikkaa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä. Ne, jotka uhoavat, että asioista pitää keskustella niiden oikeilla nimillä putoavat keskustelusta heti kun ryhdytään keskustelemaan joukkojen käyttöperiaatteista ja puolustusbudjetin koosta sekä kauppapolitiikasta: sotapolitiikan hinnasta ja tarkoituksesta. Veronmaksajaliberaalia alkaa hirvittää lompakkotasolla. Nato itsessään on vain esikuntajärjestö ja sen sotilaallinen voima perustuu USA:n ydinaseisiin. Eurooppalaisen Naton sotilasvoima on Euroopan unionin tavanomaisen sodankäynnin voima. Tämän vuoksi Sauli Niinistö puhuessaan eurooppalaisesta Natosta irrottanut Naton Yhdysvaltain ydinaseista. Näin ollen voidaan päätellä, että Euroopan unioni puolustuskyvyltään jo nyt on enemmän kuin eurooppalainen Nato. Naton kannattaminen tarkoittaa ensin taktisen ja sitten maailman tuhoavan ydinsodan kannattamista, koska tavanomaisia joukkoja ei ole riittävästi edes keskisuureen sodankäyntiin. Uskooko kukaan, että USA olisi valmis ydinsotaan Venäjää vastaan viiden miljoonan suomalaisen vuoksi, tuskinpa vain. Suomessa on Karjala-fanaatikkoja, jotka luulevat Yhdysvaltain pakottavan Venäjän perumaan Suomen puutullit, lyhentämään rekkajonot jne. ydinaseiden voimalla, jos Suomi liittyy Natoon. Myös EMU:a perusteltii aikanaan Venäjän uhalla. Ei ole sellaista poliittista teemaa, johon ei voisi Venäjän pelkoa soveltaa. Se sopii aivan kaikkeen, mihin seksi ja kateuskin suomalaisessa politiikassa. Saksalla on huonoja kokemuksia Venäjälle menosta eikä Ranskan Napoleonkaan onnistunut pyrkimyksissään. Saksa haluaa pitää hyvät suhteet Venäjään, josta kaasuputkiprojekti on yksi osoitus. Juuri tästä syystä Saksa onkin rähmällään Venäjän edessä. Saksa ja Ruotsi ovat luopumassa ydinvoimasta ja tarvitsevat entistä enemmän Venäjää. Suomi on energiaratkaisuissa itsenäisempi saavuttaakseen riippumattomuutta Venäjästä, mutta silti se tukee EU:n ja Venäjän välistä transitoa maksimoidakseen vaikutusvaltansa transitomaana. Suomen politiikka on järkevää puolustus-, energia- ja kauppapolitiikan osalta, järkevämpää kuin Ruotsin, joka parhaimmillaan voi vain sitoa Suomen omiin onnettomiin ratkaisuihinsa. Noissa kuvioissa Suomen edut jäävät suurempien etujen alle. Euroopan unionissa Suomen etu on lian pieni alakäsite, jotta se voitaisiin tunnustaa Euroopan unionin tärkeäksi eduksi. Kansallinen etu pitää koko ajan määritellä uudestaan tilanteen mukaan ja sitä pitää ajaa sekä itse että Euroopan unionin kautta. Eversti evp, fil. maist Erkki Nordberg on kirjassaan Suomi, EU, Nato ja Venäjä arvioinut Nato-avun realismia mottonaan Väinö Linnan “Tuntemattomasta sotilaasta” toteamus: ”On lähetettävä lähetti apua pyytämään, ja sanottava heti kärkeen, ettei täällä riitä taas joku puoliksi tapettu ryhmä”. Kirjansa sivulla 166 Nordberg kirjoittaa: “ Nato on ulkopuolisin silmin itse asiassa hyvinvoivista esikunnista koostuva paperiorganisaatio, joka saa kaikkensa ponnistaen rotaatioineen liikkeelle 80 000 sotilasta. Lopputulos, NRF ( suunnitellut Naton nopean toiminnan joukot , lokakuussa 2006 vahvuus olisi 20 000- 22 000 miestä) ovat vain kolmannes edes nykytodellisuudesta. Kuin se puoliksi tapettu ryhmä, joka ei olisi millään riittänyt avuksi, mutta jota sitäkin oli turha pyytää, koska apua ei ollut antaa.” Nordberg on poliittisesti epäkorrekti suorasuu, joka pilasi selkosuomella mahdollisuutensa prikaatikenraaliksi. Nordbergin tapa laskea hävittäjiä ja ammuksia johtaa puolustuspolitiikan konkretiaan sekä samalla sitoo niin sotilasjohdon kuin poliitikkojenkin käsiä virtuaalitoimilta. Kylmän sodan aikana Eurooppa koki monia sodankaltaisia kriisejä: Berliini, itä-Saksa, Puola, Unkari ja Tsekkoslovakia. Suomi säästyi Kekkosen taitavan “saunapolitiikan” ja “meritaistelu”-taidon ansiosta. Ei siinä asevoimia tarvittu. Taustalla toki oli sodissamme koeteltu taistelutahto ja -kyky. Taustalla oli kokemus siitä, että ensin Saksa ja sitten Länsi ovat valmiita myymään Suomen Neuvostoliitolle melko pienestä rahasta Tshekkoslovakian tapaan. Toimikaamme ja uskokaamme Kekkosen tavoin, että turvallisuus on veräjien avaamista eikä niiden sulkemista Paasikiven varoitus mielessämme, että Moskova ei ole raastuvanoikeus. Osa Kekkosen moraalittomina pidetyillä toimilla, mm. sotasyyllisyydellä, oli Paasikiven siunaus. Ellei olisi ollut, Kekkonen olisi ollut entinen ministeri. Jali Raita, diplomi-insinööri

Jos aletaan puhua erityisen myönteisesti Natosta, kannattanee todeta, että Nato on 5. artiklansa perusteella myös Yhdistyneiden kansakuntien 51. artiklaan perustuva puolustusliitto, jonka jäsenvaltiot silloin kun Yhdistyneiden kansakuntien valtuutusta asioille on mahdotonta saada kansainvälisten sopimusten mukaisesti, toimivat ilman kansainvälistä oikeutta tai Yhdistyneitä kansakuntia. Euroopan unioni on valmis lähettämään Kosovoon joukkoja takaamaan rauhaa siltä varalta, että Kosovon albaanit antavat itsenäisyysjulistuksen. Tarkoituksena on säästää Kosovon serbit verilöylyltä, joka voisi seurata Kosovon albaanien itsenäisyysjulistukseen Serbiasta. Jatkona olisi tietenkin se, että Serbian armeija palaisi Kosovoon palauttamaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden, koska Kosovo on osa Serbiaa, jolloin albaantaistelijat menisivät maan alle ja puhdistukset jatkuisivat ja Saksa sekä Itävalta alkaisivat jälleen pelätä pakolaisjonojensa pitenevän. Mitä sitten, kun Euroopan unioni miehittää Kosovon, joka kuuluu Serbialle Yhdistyneiden kansakuntien neuvottelujen päätyttyä ja albaanit julistautuvat itsenäisiksi? Ylläpitääkö Euroopan unioni serbien ihmisoikeuksien lisäksi joukoillaan myös kansanvalistä oikeutta eikä tunnusta Kosovon itsenäisyyttä, vaan kerää albaaniaktivistit internointileirille ja osoittaa olevansa miehittäjä: Serbialta ja albaaneilta mitään kysymättä? Jotta Kosovossa voitaisiin edetä, pitäisi valtiovalta viedä Serbian lisäksi alueella pois myös albaaneilta. Tämä tarkoittaisi käytännössä Yhdistyneiden kansakuntien mandaattihallintoa, jota hoitaisi Euroopan unioni 30-40 vuotta, kunnes osa raakuuksiin syyllistyneistä olisi jo vanha eläkeläinen tai kuollut. Toinenkin kollektiiviseen turvallisuuteen liittyvä asia on ajankohtainen. Nato-maa Turkki on ottanut oikeudekseen hyökätä Irakiin ja pommittaa kyliä. Miten tämä on mahdollista, kun Irak on itsenäinen valtio, jonka miehityksestä Yhdysvallat luopui jo 2003 ja jolla varmasti on Yhdysvaltain turvallisuustakuu. Miten joku kurdi, joka kotikylä on tuhottu satunnaisin ilmapommituksin ja jonka sukulaisia on kuollut oheisvahinkoina uskoo, että Yhdysvaltain turvallisuustakuu suojelee häntä Nato-maa Turkilta? Tiedotusvälineissä on paljon valtio-opin ja yhteiskuntatieteiden kandidaatteja, jotka mielellään oikovat kansainvälisen oikeuden periaatteissa vaistottuaan jonkin poliittisen realiteetin. Realiteetti on se, että kun tehottomita YK-periaatteista luovutaan, jokainen johtovaltio luo liittokunnalleen omat tehokkaat periaatteet, minkä jälkeen kansainvälinen järjestelmä alkaa jälleen kerran olla loppuun käsitelty Kansainliiton tapaan. Monikaan ei huomaa, että Euroopan unionin Nato-maat ovat sitoutuneet Naton 5. artiklaa pidemmälle ehdottomaan tukivelvoitteeseen kaikille Euroopan unionin jäsenvaltiolle. Monikaan ei tiedä, että Kansainliiton tukivelvoitteet olivat raskaampia kuin YK:n vastaavat ja näiden velvoitteiden raskauden vuoksi Yhdysvaltain kongressi kieltäytyi Kansainliiton jäsenyydestä, koska Yhdysvallat pelkäsi joutuvansa takaamaan koko maailman rauhan omalla kustannuksellaan niiden perusteella. Kun Venäjä oppii uuden kansainvälisen politiikan periaatteet, se alkaa itsenäistämään Vuoristo-Karabahia Azerbaidzanista, Etelä-Ossetiaa Georgiasta ja mahdollisesti myös Dagestania. Tämä pakottaisi kaksoisstandardeihin eli itsenäistymisten kannattamiseen Euroopassa, mutta niiden vastustamiseen Kaukasiassa. Käytännössä Euroopan unioni energian vuoksi ei kannata esimerkiksi Thsetseniankaan itsenäisyyttä. Alueita, jotka kaipaavat itsenäisyyttä on monta: Espanjan baskialueet, Ranskan Korsika, Skotlanti, Transdnestria jne.

Suomen tie on Naton täysjäsennyys, näin näen Suomen tien Eurooppalaisena läntisenä demokratiana joka kuuluu samaan perheeseen muiden Nato ja EU maiden kanssa. Toivon vain että Nato huolii Suomen. Ihmettelen kovasti mikä tätä kansaa sosialismissa oikein viehättää?

NATOn jäsenenä Suomi saisi automaattisesti kaiken tiedustelutiedon toimiessaan tasaveroisena kumppanina NATOn esikunnissa. Miksi pitäisi maksaa tiedosta, jonka voi kysäistä virolaisilta tai norjalaisilta tai tiedoista, jotka eivät liity Suomen puolustukseen, vaan kansainvälisiin operaatiohin, joihin ei tarvitse mennä mukaan? Olivatko Suomen tiedot riittämättömät Saksan kanssasotijana 1941-1944? Saksahan otti Suomen mukaansa hyökkäyssodan suunnitteluun yhteistoiminnan varmistamiseksi. Minä ainakin olen tyytyväinen Helsingin Sanomien ja Yleisradion sekä Alma Median tarjoamiin ennakkoluuloihin, joita voi käyttää visioinnin pohjana. Nato-jäsenyys ei paljoakaan parantaisi suomalaisten tiedotusvälineissä saamia tietoja maailman tilasta. 1990-luvullakin olisi ollut parempi, mikäli Suomessa ei olisi uutisoitu ruotsalaisprofessoreiden maalaamia kauhukuvia eikä mahdollisia pelkotiloihin johtaneita yhdysvaltalaistietoja, jotka ohjelmoivat suomalaiset pelkäämään. Tieto lisää tuskaa ja ellei tietoa osata itse tulkita, tulee siitä vain paniikinomaisia johtopäätöksiä. Nato tietää sen, minkä tietää. Nato haluaisi vain Suomelta ilmatilannekuvan, minkä lahjoittaminen meritilannekuvan tapaan Venäjä kokee itselleen kiusalliseksi. Nato jakaa tilannekuvaansa myös muille kuin jäsenvaltioille. Esimerkiksi Georgia on hiljattain liittynyt Naton ilmakuvan tarjoavaan verkkoon. Vielä ei ole kuitenkaan missään mainittu keskusteluista, millaista tukea Georgia aikoo tarjota Norjalle siitä, että näkisi koko Naton ilmatilannekuvan - myös Pohjois-Norjasta. Georgialle jaellaan Nato-tietoja, vaikka sen puolustusministeriön henkilökuntaa pakenee Moskovaan ylipäällikkönsä toimenpiteiltä. Natossa on niin paljon Varsovan liiton henkilökuntaa, että mikä tahansa Nato-järjestelmään pantu tieto on Moskovassa seuraavana päivänä. Tuo tiedonsaanti on lähinnä Helsingin Sanomien yllä pitämä teema ikään kuin kanssasotiminen olisi jotain uutisvälitystoimintaa.

Emme päästä Suomen porvaria nostamaan vihaa Venäjän suuntaan jos olisimme Natossa .Tämähän kieroilun iva ja vit...uilu lisääntyisi Suomessa porvari taholta jo sillä mitalla ,että tämä jo yksistään löisi kauppamme poikki Venäjän kanssa.Suomi on stratekia siainniltaan aivan toista kun Balttian maat....Joten Eipäs nuolla USA:n suuntaan ja jouduta puolustamaan jotain muuta Nato maata vastaan,vai kuvitteletteko, ettei tällaista konfliktia muualla Euroopassa tulisi.Kuka on Suomesta valmis lähtemään ...ja maksamaan.. Pitäkäämme näppimme erossa Natosta ja keskittytään Kauppaan ja kriisien poistamiseen......Kuka haluaisi nähdä sen Että Usan koalition Suomen tuotteita eli Nokiaa Boikotoitaisiin mailmalla ......... Nyt ei Nato kysymystä annetakkaan Herran haltuun. Siinä päätöksessä on täysipäisiäkin oltava.Eikä Usa uskovaisia, jotka ovat junttakoneiston tasoa nostamassa pienellä porukalla.

Ei baltteja pidä ryhtyä aktiivisesti neuvomaan, vaikka Venäjä käyttääkin Suomea, suomenruotsalaisia ja Ahvenanmaata malliesimerkkinä vähemmistökansallisuuksien asioiden hoitamisesta. Suomi on venäläinen ihmisoikeusesimerkki Baltialle. Ei baltteja pidä ryhtyä aktiivisesti neuvomaan, vaikkei heille lahjoiteta ilmavoimia eikä varusteita valmiusprikaateihin Nato-liittolaismaiden varoin. Ei Naton suuria jäsenvaltioita tule ryhtyä neuvomaan, vaikka ovat jättäneet baltit perusaseistamatta. Ei Yhdysvaltoja tule ryhtyä neuvomaan, vaikka se ottaa suuria riskejä liittovaltion budjetillaan ja ulkopolitiikallaan, koska se on yhdysvaltalaisen demokratian lopputulema. Ei baltteja pidä ryhtyä aktiivisesti neuvomaan, vaikka he osallistuvat Irakin sotaan, Afganistanin sotaan ehkä syvällisemmin kuin Naton pohjoismaiset rauhankumppanit. Balttien ja venäläisten samoin kuin balttien ja saksalaisten välinen arvokeskustelu on mannereurooppalainen kysymys, joka juontaa juurensa lähinnä siitä, että Puola on ollut saksalais-venäläisen voileivän kinkkuviipale välissä, osittain myös Ukraina. Mutta jos Suomessa aletaan esittämään, että balttilainen politiikka jo alkaen baltiansaksalaisesta aatelistosta Suuren Pohjan sodan jälkeen tai Puolan ulkopolitiikkaa olisi euroaikana jonkin Suomen pakonomaisesti noudatettava malli niin silloin toki asioihin saa esittää myös metsäläistä ja arktista näkökulmaa. Virossa ja Latviassa venäläisten osuus on niin suuri, etteivät maat katso voivansa pakottaa vähemmistöään kaksikielisyyteen ja kaksimielisyyteen pitämättä maita virallisesti yksikielisinä ja marginalisoimatta suuria vähemmistöjään edes puoliksi. Politiikka ei ole mallikelpoisinta Euroopan unionin moniarvoista ja monikulttuurista politiikkaa, mutta jostain syystä se katsotaan liberaalipuolueiden eli vapaamielisten puolueiden toimeenpanemaksi välttämättömyydeksi. Kuitenkin on niin, että Viro. Latvia, Liettua ja Puola oleva osa oleellista Eurooppaa päinvastoin kuin Suomi, Keski- ja Pohjois-Ruotsi tai Norja, jotka ovat periferioita länsieurooppalaisessa valtavirrassa. Tanska on tärkeä salmiensa vuoksi, mistä selittyy myös Skånen merkitys. Balteille tulee antaa koulutuksellista tukea niin kuin Suomi on Virolle antanut ja niin kuin Ruotsin olisi pitänyt antaa Latvialle, mutta politiikka maassa oleviin venäläisiin, transitoliikenteeseen, kauppapolitiiikkaan, ulkopolitiikkaan ja puolustuspolitiikkaan saa odottaa, kunnes Euroopan unionin ulkopolitiikka ja sen tuloksena myös puolustuspolitiikka on yhtenäinen. Siihen, että Ranska-Saksa taipuu globaalisti puolustamaan brittiläistä kansainyhteisöä ja että on olemassa edellytykset Euroopan unionin itsenäistymiselle Yhdysvalloista menee tovi, ehkä enemmän kuin mitä kasvihuoneilmiö ehtii poistamaan Suomesta vakavien vaikeuksien viljelyaluetta. Yhdysvalloilla on kosolti kelvottomia Nato-liittolaisia Keski- ja Etelä-Euroopassa, jotka eivät anna Afganistanin sotaan Kanadan, Alankomaiden ja Britannian kokoista panosta. Olisi Suomen etu, mikäli Suomi ei liittyisi pihtareiden ja kelvottomien joukkoon ryhtymällä Naton täysjäseneksi ja samalla kieltäytymällä taistelutoiminnasta noin pataljoonan vahvuisella joukolla. Kansainvälinen toiminta kustannuksiensa vuoksi hävittää Suomesta vähitellen sotilaallisen yleissivistyksen ja kyvyn ottaa vastaan mittavaa materiaaliapua. Vaikka teoriassa Baltian maissa ei noudatettu maiden valtiosääntöjä tarkkaan kesäkuussa 1940 niin on historiallinen tosiasia se, että maista tuli edellisellä liittoutumiskierroksella Neuvostoliiton täysjäseniä. Maat siis olivat Paavo Lipposta mukaellen läsnä (Kremlin) kovassa ytimessä läsnä siellä, missä tehtiin heitä koskevia päätöksiä. Periaatteessa siis balttien vaikutusvalta Neuvostoliitossa oli suurempi niin ennen 1941 kuin 1944 jälkeenkin. Suomihan oli Neuvostoliiton ja SEV:n ulkojäsen YYA-sopimuksella, bilateraalikaupalla ja Kevsos-sopimuksilla. Tuolloin ei kuitenkaan aseita olisi tarvinnut apteekkivaa'alla punnita, vaan niitä olisi tullut junalasteittain.

Tohtori Risto EJ Penttilä on oikeassa: haastetta, jotka ei uskota voitavan esittää järkiperäisesti, esitetään mielikuvana, alennusmyyntinä. Perjantaiaamuna Naton hintalapuksi ilmoitetaan tähänastisista pienin summa - 40 miljoonaa euroa. Olisi hyvä, jos noudatettaisiin kehoitusta puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Ensimmäinen asia, minkä voisi hinnoitella ei olisi esikuntatyön, vaan Nato-solidaarisuuden hinta kansainvälisissä tehtävissä sekä se, että suurteollisuus, kuten UPM-Kymmene ja StoraEnso pelkäävät investoida Venäjälle, minkä vuoksi koivua ei saada sellunakaan sieltä ja joudutaan Suomessa sulkemaan aikakauslehti- ja hienopaperitehtaita. Kun UM on saanut aikaan lähinnä PLM:n laskelmia halvemman sotilasesikuntatyön hinnan niin seuraavan laskelman voisi tehdä ulkoasiainministeriön kauppapoliittinen osasto sekä kauppa- ja teollisuusministeriö.

Onko Nato-juna jo mennyt ?